Siika

Siika (Coregonus lavaretus)

Siika on erittäin monimuotoinen lohikala, josta esiintyy Suomessa useita eri ekologisia muotoja (kuten vaellussiika, järvisiika ja karisiika). Se tunnetaan herkkänä ja varovaisena kalana, jonka pyynti vaatii usein hienovaraisia välineitä ja tekniikkaa.

Tuntomerkit ja Elintavat

Siialla on tyypillisesti hopeiset kyljet, valkoinen vatsa ja harmahtava tai sinertävä selkä. Sillä on lohikalojen tapaan rasvaevä. Siian suu on pieni, hampaaton ja osoittaa alaviistoon. Se käyttää ravintonaan pääasiassa pohjaeläimiä, planktonia ja hyönteisiä. Siika viihtyy viileissä, puhtaissa ja happipitoisissa vesissä niin suurissa järvissä kuin Itämeren rannikkoalueilla.

Kalastus

Siian kalastus on kasvattanut suosiotaan erityisesti keväällä, kun jäät lähtevät rannoilta.

• Kevätonginta (Siikaonginta): Erittäin suosittu kalastusmuoto rannikolla heti jäiden lähdön jälkeen maalis-toukokuussa. Kalastus tapahtuu pohjaongella, jossa syöttinä käytetään lehtimatoa.
• Perhokalastus: Erityisesti kesäiltoina siika nousee pintomaan hyönteisiä, jolloin sitä voidaan kalastaa pienillä pintaperhoilla tai nymfeillä.
• Pilkkiminen: Talvella siikaa pilkitään kirkasvetisillä järvillä ja rannikolla pienillä mormyskoilla ja pystypilkeillä. Siian tärppi on usein erittäin varovainen.

Ruokakalana

Siika on yksi Suomen arvostetuimmista ruokakaloista. Sen vaalea ja rasvainen liha on hienojakoista ja erittäin maukasta. Siika sopii loistavasti graavattavaksi, savustettavaksi, paistettavaksi pannulla runsaassa voissa tai uunikalaksi. Myös siianmäti on erittäin arvostettu ja kallis herkku.