Harjus

Harjus (Thymallus thymallus)

Harjus eli harri on yksi Suomen kauneimmista lohikaloista. Se viihtyy puhtaissa, happipitoisissa ja virtaavissa vesissä, ja se on erityisen suosittu kohdekala Pohjois-Suomen ja Lapin matkailijoille, mutta sitä tavataan myös joissain Etelä-Suomen virtavesissä sekä Pohjanlahden rannikolla.

Tuntomerkit ja Elintavat

Harjuksen helpoiten tunnistettava piirre on sen suuri, purjemainen ja värikäs selkäevä, jossa on usein punertavia ja violetteja täpliä. Harjuksen suu on pieni ja osoittaa hieman alaviistoon, mikä kertoo sen tavasta etsiä ravintoa pohjasta ja veden kalvolta. Kyljet vivahtavat hopeaan, harmaaseen ja joskus kupariin tai violettiin. Harjus ei vaella lohen tavoin pitkiä matkoja, vaan pysyttelee usein samoilla jokiosuuksilla ympäri vuoden.

Kalastus

Harjusta pidetään erinomaisena perhokalastuskohteena, sillä se nousee hanakasti hakemaan hyönteisiä veden pinnalta.

• Perhokalastus: Pintaperhot ja uppoperhot (kuten nymfit ja pupat) ovat erittäin tehokkaita. Harjus nousee pintaperhoon silloinkin, kun hyönteiskuoriutumisia ei ole näkyvillä.
• Kevyt heittokalastus: Pienet lipat (kuten Mepps tai Bete Lotto) ja pienet vaaput ovat tehokkaita heittokalastusvälineitä harjukselle.
• Talvikalastus (Pilkintä): Lapin tunturijärvillä harjuksen pilkintä kevätauringossa on suosittua. Pienet pystypilkit ja mormyskat toimivat parhaiten.

Ruokakalana

Harjuksen liha on vaaleaa, kiinteää ja erittäin hienonmakuista. Sen maku on parhaimmillaan heti pyynnin jälkeen valmistettuna, sillä liha pehmenee nopeasti säilytyksessä. Perinteisiä valmistustapoja ovat tikku- tai halsterikalana nuotiolla paistaminen, savustaminen sekä suolaaminen.